Ositus jakaa puolisoiden avio-oikeuden alaisen nettoomaisuuden puoliksi; sen voi vaatia heti, kun avioeroasia on vireillä, ja avio-oikeus vanhentuu kymmenessä vuodessa avioeropäätöksestä.
Tällä sivulla
Ositus on avioeron omaisuusjärjestely: puolisoiden omaisuus lasketaan yhteen, velat vähennetään ja jäljelle jäävä avio-oikeuden alainen omaisuus jaetaan puoliksi. Ositusta ei tehdä automaattisesti, vaan se toimitetaan, jos puoliso sitä vaatii, ja vaatimuksen voi tehdä heti kun avioeroasia on vireillä. Jos kummallakaan puolisolla ei ole avio-oikeutta toisen omaisuuteen, esimerkiksi avioehdon vuoksi, osituksen sijasta tehdään omaisuuden erottelu (85 §).
| Kysymys | Vastaus | Lähde |
|---|---|---|
| Kuka voi vaatia ositusta? | Kumpi tahansa puoliso, kun avioeroasia on vireillä tai avioliitto purkautunut | Avioliittolaki 85 § |
| Miten omaisuus jaetaan? | Avio-oikeuden alainen nettoomaisuus puoliksi | Avioliittolaki 35 ja 100 § |
| Onko aikarajaa? | Avio-oikeus vanhentuu 10 vuoden kuluttua lainvoimaisesta avioeropäätöksestä | Avioliittolaki 103 c § |
| Kuka toimittaa osituksen? | Puolisot sopimuksella tai tuomioistuimen määräämä pesänjakaja | Tuomioistuinlaitos |
Miten ositus toimii?
Ositus etenee kolmessa vaiheessa: ensin omaisuus erotellaan kummankin puolison omaisuudeksi, sitten kummankin avio-oikeuden alaisesta omaisuudesta vähennetään velat, ja lopuksi nettoomaisuudet lasketaan yhteen ja jaetaan puoliksi. Se puoliso, jolla on enemmän omaisuutta, maksaa erotuksen toiselle tasinkona. Osapuoli saa itse päättää, mitä omaisuutta luovuttaa, ja halutessaan hän voi pitää omaisuuden ja maksaa rahalla osituksessa määrätyn arvon mukaan (103 §). Asunnon pitäminen onnistuu siis maksamalla tasinko rahana.
Esimerkki keksityillä luvuilla: toisen puolison avio-oikeuden alainen nettoomaisuus on 100 000 euroa ja toisen 20 000 euroa. Yhteensä 120 000 euroa jaetaan puoliksi, joten kumpikin saa 60 000 euroa ja varakkaampi maksaa 40 000 euron tasingon.
Mikä ei kuulu osituksen piiriin?
Avio-oikeutta ei ole omaisuuteen, josta on määrätty avioehtosopimuksella, lahjakirjassa, testamentissa tai henkilövakuutuksen edunsaajamääräyksessä (35 §). Avioehto on tehtävä kirjallisesti ja rekisteröitävä, eikä sitä voi enää tehdä tai muuttaa, kun avioeroasia on tullut vireille. Lisäksi omaisuus, jonka puoliso on ansainnut tai saanut perintönä, lahjana tai testamentilla sen jälkeen, kun avioeroasia on vireillä, on osituksen ulkopuolella (90 §).
Jos lopputulos olisi kohtuuton, ositusta voidaan sovitella (103 b §). Tuomioistuin ottaa huomioon avioliiton keston, puolisoiden toiminnan yhteisen talouden hyväksi ja muut talouteen liittyvät seikat. Jos avio-oikeus on vanhentunut, sovittelu ei ole mahdollista.
Mitä velalle tapahtuu?
Lähtökohta on, että kumpikin puoliso vastaa itse velasta, jonka on tehnyt ennen avioliittoa tai sen aikana. Perheen elatusta varten tehdystä velasta ja yhdessä tehdystä velasta vastaavat puolisot kumpikin omasta ja toisensa puolesta (52 ja 53 §). Osituksessa velat vähennetään siitä omaisuudesta, jonka ne koskevat, ja yhteisistä veloista kumpikin otetaan huomioon osuutensa mukaan (99 §). Puoliso voi vaatia ennen ositusta, että yhteisestä velasta suoritetaan toisen puolen osuus tai annetaan vakuus (88 §). Omien tai toisen velkojen selvittämiseen voi hakea julkista haastetta (88 a §).
Milloin ositus tehdään ja mikä on aikaraja?
Osituksen voi vaatia heti, kun avioerohakemus on tehty, eikä harkinta-aikaa tarvitse odottaa. Aikaraja koskee avio-oikeutta. Laissa on säädetty, että avio-oikeus vanhentuu kymmenen vuoden kuluttua lainvoimaisesta avioeropäätöksestä, ja sen jälkeen kumpikaan puoliso ei ole velvollinen luovuttamaan omaisuuttaan avio-oikeuden nojalla. Vanhentuminen katkeaa, kun puoliso hakee tuomioistuimelta pesänjakajaa.
Puolisot voivat sopia pidemmästä ajasta kirjallisella ja rekisteröidyllä sopimuksella. Se rekisteröidään Digi- ja väestötietovirastossa, ja sen voi tehdä vasta, kun avioeropäätös on lainvoimainen. Jos avioliitto on purkautunut ennen lain voimaantuloa, avio-oikeus vanhentuu aikaisintaan viiden vuoden kuluttua voimaantulosta.
Jos ositus on vielä tekemättä, kunnes se tehdään, kumpikin puoliso saa edelleen hallita omaisuuttaan niin kuin avioliitto jatkuisi (86 §). Lain mukaan toisen puolison suostumusta tai tuomioistuimen lupaa luovutuksiin ei enää tarvita, kun lainvoimaisesta avioeropäätöksestä on kulunut yli kymmenen vuotta; aiemmin purkautuneissa avioliitossa lisäksi voimaantulosta pitää olla kulunut vähintään viisi vuotta.
Sopimus vai pesänjakaja?
Jos puolisot pääsevät sopuun, he tekevät kirjallisen osituskirjan, jossa kerrotaan laskelma ja käytännön toteutus. Se on päivättävä ja allekirjoitettava, ja kahden esteettömän henkilön on todistettava se. Rekisteröinti Digi- ja väestötietovirastossa on vapaaehtoinen. Jos sopimusta ei synny, käräjäoikeus määrää pesänjakajan, yleensä asianajajan, joka laatii ja allekirjoittaa osituksen. Puolisot maksavat pesänjakajan palkkion ja kulut, yleensä puoliksi, ja Suomi.fi kutsuu tätä viimeiseksi keinoksi, koska se maksaa ja voi kestää. Kustannuksista kerrotaan sivulla avioeron hinta.
Mitä osituksessa huomioidaan vielä?
Puolisolla on oikeus ottaa itselleen ensin henkilökohtaiseen käyttöön tarkoitetut vaatteet ja muut esineet, kuitenkin enintään puolisoiden oloihin nähden kohtuullisessa määrin (91 §). Jos puoliso on käyttänyt muuta omaisuuttaan sellaisen omaisuuden parantamiseen, johon toisella on avio-oikeus, hän voi saada siitä vastiketta (92 §). Vastike tulee kyseeseen myös, kun puoliso on huolimattomalla taloudenpidolla tai omaisuuden väärinkäytöllä olennaisesti vähentänyt omaisuutta, johon toisella puolisolla on avio-oikeus (94 §). Erääntynyt puolisoelatus suoritetaan osituksessa siltä osin kuin maksajalle tulee omaisuutta (102 §).
Mitä tapahtuu, jos ositusta ei ole tehty?
Ositus ei ala itsestään, joten omaisuus pysyy tässä välitilassa kummankin hallinnassa, kunnes joku vaatii jakoa. Avio-oikeus ei kuitenkaan säily loputtomiin: kymmenen vuoden kuluttua lainvoimaisesta avioeropäätöksestä kumpikaan ei ole enää velvollinen luovuttamaan omaisuuttaan toiselle avio-oikeuden nojalla. Samalla yhteisomistusolettama ei enää päde irtaimeen omaisuuteen, jonka omistaja on epäselvä (89 §). Pesänjakajahakemus keskeyttää määräajan, joten asian voi pitää vireillä hakemuksella.
Onko ositus sama kuin perinnönjako?
Ei ole, mutta menettely on samanlainen. Ositus toimitetaan perinnönjaosta säädetyssä järjestyksessä (98 §), ja se toimitetaan myös silloin, kun avioliitto päättyy puolison kuolemaan. Avioerossa osituksessa jaetaan omaisuus elossa olevien puolisoiden kesken, kun perinnönjaossa jaetaan kuolleen jälkeen jäänyt omaisuus perillisille.
Entä avoliitto?
Avopuolisoilla ei ole avio-oikeutta. Kumpikin pitää omiin nimiinsä kuuluvan omaisuuden, ja yhteisestä omaisuudesta on sovittava erikseen. Omaisuuden erottelua voi vaatia, jos on asuttu yhdessä vähintään viisi vuotta tai pariskunnalla on tai on ollut yhteinen lapsi, ja toinen voi olla oikeutettu hyvitykseen yhteisiin kuluihin osallistumisensa perusteella. Erottelukirja rekisteröidään Digi- ja väestötietovirastossa, ja ilman sopimusta pesänjakajan voi pyytää käräjäoikeudelta. Avioeron kokonaiskuva on sivulla avioero, ja ajoitus kiinnittyy avioeron toiseen vaiheeseen.
Lähteet
- Avio-oikeuden vanhentumista koskeva lainmuutos tuli voimaan 1.6.2026.
Usein kysyttyä
Voiko osituksen moittia jälkikäteen?
Voi. Ositusta moitittaessa noudatetaan perinnönjaon moittimista koskevia säännöksiä (avioliittolaki 106 §). Lisäksi ositusta voi vaatia sovitettavaksi osituksen aikana tai sen jälkeen, jos lopputulos olisi kohtuuton (103 b §).
Miten tasinko vaikuttaa verotukseen?
Verohallinnon ohjeen mukaan tasinkovelvoitteen maksaminen ulkopuolisin varoin ei ole vastikkeellista saantoa, jos osituslaskelma osoittaa velvoitteen luotettavasti. Ylimenevä osa voi aiheuttaa varainsiirtoveron ja luovutusvoittoveron.